voi persus. ei löytynyt mitään verestä. kaikista eniten ärsyttää kun ei tiedä mikä on, kun koko ajan kuitenkin on paha olo. ja uskotteko, miten hienoa on olla mäkissä töissä kun ruuan hajukin alkaa oksettaa. noh, lääkäri sanoi, että odota viikko ja jos sitten vielä oksettaa niin varaa uusi aika. a week from hell edessä siis :P

totesin juuri, että kuuntelen musiikkia, jota laulaa vuonna 1987 syntynyt poika (Panic! at the disco) ja eilen oli vuorossa 1987 syntynyt tyttö (be your own pet). masentavaa. minä olen vanha. tai vanhempi kuin ne ja ne on saavuttanut jotain elämässä. vihaan myös jokaikistä jalkapalloilijaa (aka kusipalloilijaa), jotka on minua nuorempia. koska nekin on savuttanut jotain elämässä ja minä en nyt ihan kamalasti (minua ei ole kahden vuoden aikana valittu edes kertaakaan kuukauden työntekijäksi töissä).

mutta jos ahdistaa oma elämä, kannattaa kuunnella Bright Eyesin levyä "Letting off the happiness". Noiden laulujen kirjoittajalla on ollut ilmeisesti melkoinen elämän helvetti meneillään, siinä omat huolet tuntuu jotenkin pienemmiltä. Pari lainausta: "So I drink to stay warm and to kill selected memories because I just can't think anymore about that or about her tonight. I give myself three days to feel better or else I swear I'm driving off a fucking cliff. Because if I can't make myself feel better the how can I expect anyone else to give a shit" (eeih'n tossa viimeisessä lauseessa ole edes mitään järkeä, eihän noi sulje toisiaan pois millään tavalla). Ja seuraavassa laulussa: "And so tonight to celebrate I will poison myself".  Voi tätä elämän tuskaa :) Noh, on se kyllä hyvä bändi, mutta onneksi hieman piristynyt ton jälkeen. Täytyykin keräillä noita masentuneita lausahduksia, niistä tulee hyvä mieli. Ihan niin kuin silloin, kun kattoo leffaa, jossa jollakin menee huonommin kuin minulla. vai olenko vain kieroutunut?

mä en muistanutkaan miten mahtavaa tämä monologeilu on tälleen kirjallisesti, jipii! avautuminen on pop :)