Iltavuorot on kyllä siitä mukavia, että saa herätä näin myöhään :) Näin juuri äsken unta, että olin lomamatkalla Uudessa-Seelannissa, ja siellä oli mukana sekä matkislaisia että yläastekavereitani. Ja kaikilla oli mukavaa :) Mutta tärkeimpänä, minulla oli unessa videokamera! Nyt olen päättänyt, että minun on pakko saada sellainen. Olenkin juuri saanut osamaksulla maksettua ton soittimen, ehkä sitä voisi...Toisaalta pitäisi ehkä olla ottamatta mitään tuollaisia ylimääräisiä rahareikiä, kun muuttaa saatanan kalliiseen kaupunkiin, jossa shoppailumahdollisuudet ovat turmiolliset. Ainakin heikolle ihmiselle, jolla ei ole itsekuria lainkaan. Like me :P Mutta läksiäisethän ovat tulossa, tossa pienoinen vinkki :D Äippä ostaa jo kannettavan, niin en viitsi siltä alkaa enää tuota vinkumaan...Mitä ihmettä minä sillä edes tekisin? Joskus sitä haluaa jotain niin paljon, että ehtii mielikuvituksessaan luomaan siitä sellaisen, että ilman tätä asiaa ei voi elää. Ja sitten kun sitä lopulta ei saa, tuntuu elämä jotenkin vaillinaiselta. Huom, tässä nyt en ehkä ihan puhu enää pelkästään videokamerasta. Piupau heittäytyy syvälliseksi :)

Minulla on viime päivinä ollut ihmeellinen pakkomielle, että minun täytyy saada kuulla jokaikinen laulu Death cab for cutie:lta. Ne on niin kiehtovia ja suloisen traagisia (esimerkkinä laulusta Sound of settling: "our youth is fleeting, old age is just around the bend and I can't wait to go grey and I'll sit and wonder of every love that could have been if i'd only thought of something charming to say") . Tämä vaatii paljon työtä. Mutta on se hienoa, että elämällä on jotakin tarkoitus :P

Täytynee katsoa se onni sunnuntaina, kun on vapaapäivä. Jos joku haluaa liittyä seuraan, niin saa soittaa. Tai tehdä jotain muuta. Nyt menen soittamaan äidille, täytyy taas yrittää vakuuttaa sitä, että a) en ole raskaana b) minulla ei ole maksatulehdusta c) minulla ei ole syömishäiriötä. Jipii :)